Rokissa tapahtuu

Sofiassa tanssittiin myös Rock´n´Rollin junioreiden ja nuorten MM-kilpailut. Junioreiden 44 parin kisassa mestareiksi tanssivat maailmanlistan ykkösenä olevat Kroatian Alen Mikic ja Ana Silaj. Pari on hallinnut myös cup-kilpailuja tänä vuonna, sillä takana sieltä heillä on kolme voittoa ja yksi kakkossija.

Suomesta mukana kisassa olivat Niklas Hagel ja Saila Nikkanen. Pari ei ole toistaiseksi ollut vielä maailmancupin kisoissa mukana, mutta nyt ranking-pistetili aukeni heille 43.sijan myötä.

Nuorten MM-kisan kaksi kärkisijaa meni Unkarin pareille. Mestareiksi tanssivat Márk Ilcsik ja Dorottya Nagy. He ovat maailmanlistalla kahdeksantena ja cup-kisoissa he ovat parhaimmillaan sijoittuneet viidenneksi. Pari oli viime vuoden MM:ssä sijalla viisi.

Rock´n´Swing-tanssien Pohjoismaiden mestaruuskilpailut tanssittiin Ruotsin Enköpingissä vappuaattona. Suomalaistanssijat saavuttivat jälleen eri tansseissa loistavia tuloksia.

PM-mestareiksi tanssivat Bugg-tanssissa juniorisarjassa kilpailevat Hämeenlinnan Baunssin Samuli Kalliala ja Mari Munne. He sijoittuivat vuosi sitten viidenneksi ja nyt tuli maukas mestaruus Buggin kotimaassa Ruotsissa tanssittuna. Muut mitalisijat menivät odotetusti Ruotsin pareille.

Kalliala ja Munne olivat lähellä saada myös toisen PM-mitalin. Pari tanssi Boogie Woogiessa neljänneksi. Boogareiden kilpailun juniorisarjan mestaruuden tanssivat Norjan Sondre Olsen-Bye ja Maria Johansen-Ovstedal. He olivat myös viime vuonna mestareina. Maailmanlistalla suomalaispari on kakkosena ja norjalaispari viidentenä.

Juniorein Rock´n´Roll kilpailussa Valkeakosken Marimba seuraa edustavat Niklas Hagel ja Salla Nikkanen tanssivat uransa ensimmäisen arvokisamitalin kansainvälisellä tasolla. Pari voitti pronssia. Viime vuonna he sijoittuivat kuudenneksi.

Aikuisten sarjoissa suomalaisparit tanssivat kaksi mitalia. Ne molemmat tulivat Rock´n´rollista.

Hopeaa voittivat lajin SM-hopeamitalistit Jani ja Hanna Lähdesmäki Valkeakoskelta. Lähdesmäet olivat myös vuosi sitten mitaleilla. He voittivat tuolloin PM-pronssia.

Pronssille tanssivat Kaarinan Janne Maula ja Henna Häggbom. He ovat viime vuoden SM-pronssimitalisteja ja tanssivat silloin myös PM:ssä neljänneksi.

Mestaruuden voitti Norjan Steinar Berg ja Anne Ragnhild Olstad. Pari sijoittui vuosi sitten viidenneksi.

Boogie Woogiessa finaaliin ylsi aikuisten sarjassa tamperelaiset Arttu Soilumo ja Noora Koivula tanssimalla kuudenneksi. Mestaruuden vei odotetusti maailmanlistan ykkösenä olevat Norjan Thobjörn Urskog-Solvoll ja Susanne Sandberg. Pari tanssi mestaruuden myös viime vuonna.

ENA’s Sommerläger - rokkarien kesäleiri

Perinteinen Rock ‘n’ Swing- tanssien kesäleiri järjestettiin tänäkin vuonna Ruotsissa pienessä Enköpingin kaupungissa 5.- 8. 2010. Leiri on tarkoitettu kaikenikäisille tanssin harrastajille ja tänä vuonna oli järjestetty myös oma ryhmä +35 ikäisille tanssin harrastajille. Tanssilajeina olivat mm. lindy hop, bugg ja totta kai rock ‘n’ roll.

Osallistuimme leirille toista kertaa, joten meille oli tiedossa millainen leiri on tulossa. Kesän harjoituskalenterimmekin oli suunniteltu leiriä silmällä pitäen, siten että kuntokäyrä olisi nousussa leiriä varten. Leirillä jokainen tanssija harjoittelee neljän leiripäivän aikana pääasiassa omaa lajiaan, mutta sen lisäksi saimme tänäkin vuonna tanssahdella hieman mm. buggin peruskuvioita sekä showtanssia. Viime vuoteen verrattuna, saimme enemmän leiristä irti, sillä kunto kesti paremmin neljän päivän treenin ja harjoittelumme olikin laadukkaampaa.

Rokkarit oli jaettu iän ja taitotason mukaan eri ryhmiin. Rokin aikuispareja oli mukana Suomen lisäksi Norjasta, Englannista sekä Ruotsista. Akrovalmennuksesta vastasi tänä vuonna ruotsalaiset Anders A. ja Anders H., ja jalkatekniikkaa opetti puolestaan Nicklas N. Valmennus olikin tasokasta ja kannustavaa. Harjoittelimme pääasiassa akrobatiakuvioita. Treenasimme uusia sekä hiomme omassa akrobatiaohjelmassa olevia tuttuja “talousakroja”. Lisäksi kahtena päivänä salilla oli käytössä iso trampoliini, joka on varsinkin meille rokkaritytöille äärimmäisen hyvää treeniä akroja varten. Trampoliiniopetus ei olisi sekään voinut olla laadukkaampaa, sillä opettajana oli trampoliinihypyn Ruotsin mestari.

Treenipäivien aikataulu oli jokaisena päivänä varsin samankaltainen. Aamupalan jälkeen menimme treenisalille, jossa pidettiin kolmen tunnin mittainen work-shop - tyyppinen harjoitus. Lounaan jälkeen jatkettiiin aina iltapäivään saakka vaihtelevin teemoin. Iltaisin olimmekin niin väsyneitä, että lepäily ja jutustelu muiden leiriläisten kanssa koulun tiloissa maistui vallan mainiosti. Viime vuodesta viisastuneina satsasimme myös pitkiin yöuniin. Tällä kertaa sää suosi meitä paremmin, kuin viime vuonna ja säästyimme läkähdyttävältä helteeltä. Kun olimme tottuneet treenaamaan kotona yli 30 asteen helteellä, oli harjoittelu + 20 säässä melkein lasten leikkiä. Säästyimme myös vammoilta joskin vanhaa kolottaa nykyään joka aamu ja siihen on vaan totuttava :)

Päätimme panostaa leirillä uusiin akrobatiakuvioihin, ja sellaisiin asioihin, jotka eivät vielä ota sujuakseen. Saimmekin näihin äärimmäisen hyviä vinkkejä ja opetusta ja tuntuu, että nyt kuvioiden treenaaminen kotisalilla on helpompaa. Volttienkin tekeminen kisaohjelmassa voisi olla mahdollista..

Kesäleiri käynnisti tarmokkaasti meidän rokkikauden käyntiin ja innosta puhkuen suuntaamme treenisalille sekä kisoihin näyttämään kyntemme.

Hanna Normio & Jani Lähdesmäki

Vartalonhallinta harjoituksia trampoliinilla Leirin aikuisrokkarit; edessä valmentajamme Anders Abelsson

Kilpailut sujuivat kaikkien rokkareiden osalta todella hyvin. Kaikki pystyivät ehjiin suorituksiin, eikä suurempia virheitä tapahtunut kellekään.

Kaiken kaikkiaan kilpailut olivat onnistuneet ja yleisökin lähti jopa rokkareiden tansseihin mukaan enemmän. (hyvä hyvä!)

Positiivisinta kisapäivässä oli se, että jokainen pari esiintyi ja nautti tanssista.

Valmentaja Outi Paavolaa lainaten: ”Ennen se on ollut melko lailla suorittamista” ja nyt kaikkien suoritukset olivat vapaantuneempia.

Loppuhyytymisiltäkin vältyttiin, mahdollisesti valmentaja Teemu Niemisen ”penkin” avulla, jota onkin nyt tullut jo tehtyä enemmänkin tässä.

Hyvässä kisahengessä päivä meni erittäin sutjakkaasti ja jokainen rokkari voi olla tyytyväinen omaan suoritukseensa.

Matkaan Sveitsiin lähdettiin 13.11.2009, lentopäivä oli perjantai. Ongelmia ei kuitenkaan lennolla sattunut, vaikka tämä perjantai 13. saattoi lupailla jotain odottamatonta. Zürichin lentokentälle päästessämme, meillä oli sellaiset 3-4 tuntia vapaata aikaa. Matkustimme Zürichin keskustaan, jossa kiersimme yhden kauppakadun edestakaisin. Mitään tuliaisia eikä muutakaan saatu vielä tässä vaiheessa ostettua, vain silmäilyä pitkälti mainosikkunoiden ulkopuolelta. Teemua näyttivät kiinnostavan paljon Sveitsin erilaiset rannekellot. J

Palattuamme Zürichin kentälle takaisin, meidän piti treffata ruotsalaiset, sekä venäläisiä ”Welcome Barin” luota. No, ensinnäkin tällaista kahvila-baaria ei edes ollut edes lentokentällä, vaan se oli nimellä ”Hello Bar”. Lisäksi yhdessämme matkustavat vieraat tulivat hieman viime tipassa, mutta sentään ei ehditty huolestua. Omalla ”minibussilla” tai no, taxiksi sitä kai voisi sanoa, pääsimme mukavasti Zürichistä Schaffhauseniin, jossa kisat järjestettiin. Perillä oli edessä hotelliin ”checkaus”, joka onnistui mutkitta. Veimme kassit ylös ja lähdimme kiertämään pienen kaupungin katuja. Muutamia kauppoja löytyi, joista saimme ostettua suurimman osan tuliaisista, sekä jotakin muutakin. Myös paikallinen ”Mäkkäri” löytyi melko äkkiä kylän keskustasta. Muihin nähtävyyksiin ei vielä keretty. Iltapäivän aikaan lähdimme etsimään kisapaikkaa bussilla ja se löytyikin melko äkkiä, kunhan vain löysimme oikean bussin. Sieltä selvisimme hotellille takaisin myös hyvin. Illalla kävimme vielä syömässä yhteisesti, jonka jälkeen pääsimme piipahtamaan kirjoittamassa terveisiä koti Suomeen hotellin tietokoneelta. Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan ja valmistautumaan tulevaan rankkaan kisapäivään.

Aamulla herätyskello pirisi seitsemältä, mutta tosin Suomen aikaa, sillä itse en muistanut kännykästäni kelloa siirtää. No kuudelta paikallista aikaa oli hyvä käydä sitten aamutoimilla, jonka jälkeen menimme aamupalalle. Aamupalalla samaan aikaan oli venäläispari, mutta psyykkaukset jätettiin sikseen. Tämän jälkeen meitä tuli hakemaan kuljetus, joka vei meidät kisapaikalle. Siellä aikaa oli hieman paikan tutkimiseen, sillä oma ensimmäinen suoritus alkoi vasta muutaman tunnin kuluttua. Kisat olivat todella suuret ja paljon ihmeteltävää riitti. Lämmittelyyn kuitenkin keskityttiin huolella, jonka jälkeen olikin jo äkkiä lavalle meno. Ensimmäisen kierroksen tanssi sujui mukavasti, ei suurempia virheitä, lukuun ottamatta lopun pientä hyytymistä. Seuraavaksi katseltiin muutama muu karsintakierros, jonka jälkeen tuloksia odotellessa yritettiin palautua ja pidettiin pientä palaveria Teemun kanssa. Tuloksien tullessa, olimme ensimmäisellä kierroksella sijoittuneet 32/34, eli takanamme oli kaksi paria. Tämä oli odotuksien mukainen sijoitus, ja sitä lähdettiin parantamaan ”hope roundilla”, jossa tanssivat kaikki 16. sijan jälkeiset parit. Suoritusta lähdettiin vielä parantamaan, vaikka paikat olivat vielä ensimmäisestäkin kierroksesta hiukan hellänä. Lämmittelyn jälkeen pääsimme jälleen lavalle. Tämä toinen kierros sujui pitkälti melko samalla tavalla, mutta omat fiilikset olivat suorituksen jälkeen erittäin hyvät. Ajattelimme, että kyllä jos 30. sakkiin päästään, voimme olla todella tyytyväisiä. No, tuloksien odottelun jälkeen, Teemu tuli kertomaan, että hyvästä suorituksesta huolimatta, tason ollessa erittäin kova, myös kaksi meidän jälkeen ollutta paria nousivat vielä ohitsemme, oli loppusijoitukseksemme jäi 34.

Sitten olikin edessä pieni tauko, jonka jälkeen menimmekin katsomon puolelle. Pääsimme näkemään todella tasokasta rokkia, ja totesimme, että viimeistään välierissä ei olisi ollut enää meidän paikka. J No, mutta finaalin aikana katsomo oli tupaten täynnä, sekä suurimman osan pätkistä saimmekin kuvattua muistoksi kilpailuista. Niistä näin jälkikäteen voi hyvin ottaa oppia tulevia kilpailuja varten. Pitkän päivän jälkeen lähdimme takaisin hotellille, jonka jälkeen kävimme syömässä ja menimme vielä kiertämään iltaiset kadut. Juuri mikään ei kuitenkaan ollut auki enää, niinpä palasimme melko nopeasti takaisin hotellille. Kävimme vielä syömässä alakerran ravintolassa, ja sitten mietimme illalla vähän mennyttä hienoa päivää ”Business Room” nimisessä tietokonehuoneessa. Päivä oli nukkumaanmenoa lukuun ottamatta valmis.

Sunnuntaina Teemu lähti aamupäivästä palaveriin rokki ”valiokunnan” kanssa, jolloin meillä oli Sannin kanssa aikaa käydä kiertämässä kaupunkia omin päin. Löysimmekin läheltämme erittäin korkealla olevan linnan, jossa vietimmekin pitkän aikaa. Paikasta sai todella upeita kuvia, jotka ovat hieno muisto ikimuistoisesta reissusta. Valitettavasti Teemu oli hiukan pettynyt, sillä häneltä jäi näkemättä tämäkin nähtävyys! J Mutta, kun kaupatkaan eivät olleet auki ja kyydin tullessa lähdimme jälleen kohti Zürichin lentokenttää.

Lentokentällä söimme jälleen ja juttelimme niitä näitä Teemun ja Marinan kanssa. Sieltä löytyi myös viimeiset tuliaiset, joita ei vielä oltu saatu ostettua. Lopulta lentomme lähtöaika tuli, jälleen pitkän päivän jälkeen. Suomeen palattiin tunti ennen Finnairin lentäjien lakon alkamista, joten ongelmitta selvittiin siinäkin suhteessa. Vielä Teemulla oli edessä ajomatka Valkeakosken kautta kotiin ja näin hieno reissu oli paketissa.

Reissu oli upea kokemus, sekä opillisesti, että muutenkin. Kiitos kuuluu tästä pitkälti Teemulle, joka oli mukanamme huoltaja, valmentaja, kuvaaja ja kaikkea muuta tehnyt henkilö. Nyt uusia haasteita kohti käy matka, todella motivoituneena, ja tästä on hyvä jatkaa. Näimme nyt millaista maailman rokkareiden taso on, joten reenattavaa on kyllä vielä todella paljon! J Mutta siihen olemme kyllä nyt valmiita.